Anna Ruohonen

Kielitaito on tärkeää. Samoin verrokkiajattelu: Mitä vaaratilanteita ja työn raskautta aiheutuisi vielä pahemmasta työvoimapulasta, joka vallitsisi ellei vieraskielisiä hoitajia olisi? Vaihtoehtohan ei ole, että tyhjästä ilmaantuisi saman verran täydellistä suomea puhuvia.

Nyt erityisesti porvarien pitäisi puolustaa vapaata lehdistöä ja ihmisten oikeutta esittää mielipiteitä – niitäkin joista on eri mieltä. Meno alkaa olla sellaista, että piispa levittää twiittejä, joissa Helsingin Sanomien toimittajia kutsutaan Venäjän myyriksi.

Nyt Riikka Purrakin kertoo, miksi kouluissa pitäisi juhlia joulua kristillisin menoin.  Kommenttini: Ensiksi, Purra esittää saman pointin kuin tuhat muutakin. Kristinusko on paitsi länsimaisen kulttuurin, myös tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin nojaavan liberaalin demokratian perusta. Tämä on erikoinen tulkinta. Aatehistoriaa paremmin tuntevat voinevat kertoa, voidaako länsimaisen individualismin ja tasa-arvon juuret ajoittaa antiikin Kreikkaan vai peräti kauemmas esikristilliseen aikaan. Joka tapauksessa liberaalista perustuslaillisesta demokratiasta saamme kiittää kyllä yhtä lailla kristinuskon kriitikkoja – liberaaleja, sosiaalidemokraatteja ja niin edelleen. Kristinuskolle ei ollut lainkaan vaikeaa tulla toimeen sääty-yhteiskunnan kanssa yli vuosituhannen ajan. Jokaista tasa-arvouudistusta kannattavaa kristittyä on vastannut kaksi Jeesuksen nimeen vastaan haraavaa konservatiivia.  Ylipäänsä, länsimaisen yhteiskunnallisen ajattelun kehityksen samaistaminen kristinuskoon on paksua. Länsimaiden yksi suuri saavutus on ollut irtautuminen uskonnollisesta maailmankuvasta ja kristillisen perinteen orjallisesta noudattamisesta. Epäily on olennainen länsimaisen tradition piirre. Minä – liberaali ateisti – kuulun vähintään yhtä olennaisesti länsimaiseen kulttuuriin kuin kristillinen konservatiivi. Minun käsitykseni ihanteellisesta valtiosta – uskonnollisesti neutraali, moniarvoisen yhteiskunnan mahdollistava  – on vähintään yhtä länsimaista kuin ajatus kaikille yhteisestä valtionuskonnosta. Turha jatkaa. Hurskas tarina kristinuskosta oikeuksien ja vapauksien saati länsimaisen ajattelun yksiselitteisenä perustana ei vain ole totta.  Kristinuskon historiallista merkitystä ei tietenkään voi kiistää. Sen sijaan on ilmeistä, ettei paras tapa opiskella kulttuurihistoriaa ole virrenveisuu. Purran – ja monen muun – ajatus kristillisistä menoista pelkkinä perinteinä on myös outo kristinuskon näkökulmasta. Se latistaa uskovien pyhät tekstit ja rukoukset pelkäksi ulkokohtaiseksi traditioksi. On hassua, että minun – jumalattoman – pitää sanoa, että evankeliumi on uskoville viesti Jeesuksen pelastustyöstä. On hassua, että minun – pakanan – pitää tuoda esiin, että kristinuskon Jumala on uskovaisille elävä ja että virret ovat hänelle kohdistettuja rukouksia. On älytöntä, että ateistin pitää tuoda esiin, että kristinusko on elävä puu, eikä kellarikomerosta jouluksi kaivettava pölyinen Clas Ohlsonin muovikuusi. Näin kuitenkin on. Ja niin kauan kun näin on, on myös mahdotonta väittää joulujuhlan uskonnollisia menoja pelkäksi kaikille yhteiseksi traditioksi.  Ja jos evankeliumi ja virret ovat pelkkiä sanoja ilman mitään uskonnollista merkitystä, miksi ne ovat niin tärkeitä? Onko todella niin, että kerran vuodessa ylensyönnin lomassa harjoitettava poroporvarillinen tapakristillisyys edustaa arvokkainta mitä länsimaisella traditiolla on tarjota? Koko juttu haiskahtaa perussuomalaisten tutulta korvikekonservatismilta. Elävän uskon tai perinteen vaalimisen sijasta politiikka perustuu 1987 Anttilan kuvaston ja Nitrodiskon haikailuun. Synkein kohta Purran tekstissä on väite, että uskonnoton joulunvietto riistää lapsilta jotain. Voin rehellisesti sanoa, että virsien veisaamisen lopettaminen ei riistä minun lapsiltani mitään mitä minun – täysin länsimaisessa – traditiossani pidetään arvokkaana. Kun riistämispuheeseen liitetään vielä viittaus muualta tulleisiin suomalaisiin, ollaankin lähellä vanhaa kunnon kristillistä imperialismia. Miten voimme riistää maailman ei-kristityiltä oikeuden kuulla hyvää uutista Jumalan valtakunnasta? Mikä joulun merkitys sitten on pakanaekonomistille? Joulu on koordinaatiomekanismi, jonka avulla minä, perheeni ja ystäväni onnistumme kerran vuodessa kokoontumaan elämän kiireiden keskellä. Joulun merkitys tulee niistä ihmisistä ja kohtaamisista, jotka se mahdollistaa talven pimeydessä. Joulun historia ja teologia ovat mielenkiintoisia, mutta sittenkin toisarvoisia seikkoja tämän rinnalla. teapaw.org/ir_rkp/status/18710890…

Kalasatamalaisena ja sananvapauden ystävänä odotan kovasti Helenin linjauksia siitä, minkälaisia aiheita kansalaisten on yhtiön mukaan soveliasta katutaiteessa käsitellä ja miten. Kuuluuhan tällainen punninta ilmiselvästi juuri sähkölaitoksen ydinosaamiseen.