Päivittäinen muistutus siitä, että kasvuttomuus ei ole seurausta vain Nokian romahduksesta, Euroopan velkakriisistä, koronapandemiasta tai "globaalin kasvun imun" odottelusta. Pikemminkin kyse on kannustimien vääristymisestä, loputtomasta kaikkialle ulottuvasta valtioinfektion aiheuttamasta jäykkyydestä ja status quon palvonnasta ja poliittisista valinnoista, joiden seurauksena yrittäjyys lamautunut ja tuottavus ei ole kasvanut. Julkisesti ollaan kovin huolissaan tuloeroista ja varallisuuseroista, vaikka käytännössä kyse on Suomessa siitä, että osa vain köyhtyy toisia hitaammin. Kun kaikki lopulta yritetään tasata, ei seuraavalle kasvupyrähdykselle välttämättömiä varallisuusmassoja ehdi merkittävästi kertyä edes yhdessä sukupolvessa (tai ylisukupolvisesti). Lopuksi yritys myydään ulkomaille, kun Suomesta ei löydy pääomia ja/tai kiinnostusta. Tytäryhtiötalous on valittu tie. Ajattelisi, että kasvu syntyy ennen kaikkea yksityisten yritysten menestyksen kautta. Suomessa kannustimet ovat jo rapautuneet, jonka seurauksena "liiallinen riskinotto ja työnteko ei selvästi kannata. Kenellä on halu palkata ja investoida, kun riskin ja tuoton suhde heikko? Miksi vaihtaa "liikaa" vapaa-aikaa työhön, kun verotus ei siihen kannusta? Pääoman kertyminen on hidasta ja tuotteliaimpien ihmisten osuus, jotka voisivat (ja haluavat) ottaa (yrittäjä)riskiä, on pienessä populaatiossa jatkuvasti pienempi (ja tämän takia myös huudetaan valtiota apuun). Valtio kuppaa kaikkialta niin paljon välistä ja ulottaa lonkeronsa jokaiseen yhteiskunnan kerrokseen, joten ei ihme, että Suomi on näivettynyt. Liikkumavara vain kaventuu, joten vaikka julkisia palvelulupauksia on paljon, ne näivettyvät kaiken muun mukana. Sieltä täältä leikkaamalla ja veroprosentteja sinne tänne hieman säätämällä tilanne ei helpota. EU:n luoman sisämarkkinan, yhtenäisemmän sääntelypohjan ja euron piti luoda kasvulle edellytyksiä, mutta lopputulos on ollut lähes 20 vuotta jatkunut lamaannus. Julkiset menot paisuvat, palvelulupaukset laajentuvat, nettomaksajia entistä vähemmän, jokaiselle erityisintressiryhmälle löytyy perustelut (vrt. loputon vääntö yritystuista) ja verotus kaikilla tasoilla kiristynyt jatkuvasti, joten ei ihme, että kasvun taikakaava ei toimi. Valtio on lapannut rahaa loputtomasti kaikkialle: infraan, koulutukseen, vihreään siirtymään, eu(ro)maiden lepyttelyyn jne. Koronapandemian vihreän elvyttelylepyttelypaketin piti olla piristysruiske ja siunata meitä loputtomalla viennin kasvulla, mutta se(kin) meni vihkoon. Ei pitänyt änkyröidä, koska se ei ollut Suomen etujen mukaista. Solidaarisuuspääomaa pitäisi olla paljon, joten miksi kasvua ei näy? Miksi yritykset eivät näe Suomessa mahdollisuuksia? Aikamoisessa juntturassa ollaan ja takana pian menetetyt kaksikymmentä vuotta, mutta nyt on tärkeää pitää kiinni siitä, että ei tehdä mitään liian rohkeaa. Yhteisessä veneessä ja sitä rataa.

Suomesta puuttuvat vahvat yksityiset ankkuriomistajat, joten... valtion ja eläkeyhtiöiden pitää ottaa suurempi rooli. Omistajuuden ongelmat on näin helposti ratkaistu. Kasvun taikamatto saapuu pian! PS. Millaiset olosuhteet voisivat luoda dynastista Wallenberg-tyylistä omistajuutta Suomessa? Ei koskaan. Kamalaa.

Miksi vapaan valinnan pitäisi tuottaa tasajako? Miksi naisten ja miesten pitäisi haluta samanlaisia asioita samassa suhteessa? PARADOKSI! Suomessa on ajateltu pitkään, että tasa-arvon onnistumista pitää tarkastella samanlaisilla valinnoilla ja samoilla lopputulemilla. STEM-alojen sivuuttaminen kertoo siitä, että vaihtoehtoja on ollut ilmeisen paljon. PS. "Tasa-arvoistaminen" on hallinnon työllistämisohjelma. Erilaisten "esteiden" poistaminen ja ovien availu on loputon projekti, jossa "vapaa mieltymysten seuraaminen" = valitset asiantuntijoiden arvostamia asioita.

Sowell ei ole väärässä.

VM:n saalistuslista on aika täydellinen. Ruoka, lääkkeet, asuminen, autoilu, palkat, osingot ja omistaminen ovat kaikki mahdollisia lisäverotuksen kohteita. Sen sijaan kysymys siitä, kuinka suuri osa suomalaisista todella rahoittaa julkisen sektorin menoja, näyttää täysin unohtuneen keskustelussa. Tavanomaiset veronmaksajatilastot ovat tässä suhteessa harhaanjohtavia, koska veronmaksajuus ei vielä tarkoita julkistaloudellista nettomaksaja-asemaa. Yksilö voi maksaa tuhansia euroja veroja ja silti saada huomattavasti enemmän julkisia tulonsiirtoja ja palveluja kuin maksaa sisälle. Lisäksi paisuva puolustus, hallinto, velanhoito ja kaikki mahdolliset "tulevaisuusinvestoinnit" on jotenkin rahoitettava. Meillä valtiontalouden sopeutuksesta keskustellaan edelleen ikään kuin ongelmana olisi verotuksen riittämätön peitto. Tälläkin kertaa haetaan lisää verotettavaa yksityisestä taloudesta, koska julkisen vallan tehtävät ovat pyhät ja koskemattomat. Kuinka suuri osa taloudesta tuottaa sen arvonlisän, josta koko järjestelmä voidaan kestävällä tavalla rahoittaa? Miten ihmeessä verotettavan talouden koko kasvaa, kun käytännössä kaikki huomio kiinnittyy verotekniseen osittaisoptimointiin? Verotus on jo ennestään laaja, mutta menot ja tulot eivät silti ole tasapainossa.

Koodari on muutoksen ensimmäisiä todistajia. Hänen tehtävänsä on seurata tilannetta ja sopeutua koneeseen. "Ajattelevien koneiden" rajoittaminen vaatii kuitenkin sellaista valtarakennetta ja toimeenpanoa, jota nykyajan ihmisen on mahdotonta ymmärtää. Ihminen voi kuitenkin vapaasti vetäytyä omaan sisäiseen maailmaansa, mediapaastota ja vältellä ihmisiä, mutta hän ei saa pysäyttää edistystä. Tämä on myös syy siihen, miksi omalla kieltäytymisellä ei ole mitään vaikutusta teknologiseen kehitykseen. Koodari toivoo hartaasti, että tekoäly ratkoisi "oikeita ongelmia", kuten ilmastonmuutoksen, ja jättäisi ihmisen kivat hommat ennalleen (koska muuten tuloksena on merkityksettömyys ja ahdistus). Monien ihmisten aiemmin mahdottoman tärkeinä ja eriskummallisina pitämien erikoisosaamisten arvo laskee, kuten aiemminkin on käynyt. Se on henkilökohtaisesti tuhoisaa, mutta historiallisesti tavallista. Jos tekoäly herättää kysymyksiä tai epämiellyttäviä ajatuksia, apua on heti tarjolla. Turruta heti tulevaisuudesta saapuva signaali, jotta et pelkää ja ahdistu enempää. Saavutat uuden tasapainon. Sen jälkeen voit "vielä kerran" yrittää. Valitsesoma. Kaikki on heti paremmin. PS. Voiko koneahdistusta työstää Samuel Butlerin kirjeellä vuodelta 1863 "Darwin among the Machines"? Se saattaa palauttaa vahvan uskon.

Suomessa on taksijärjestelmä, jossa ei välttämättä edes tiedetä, kuka taksia ajaa, mutta asiantuntijat tietävät jo valmiiksi, ettei kuljettajien taustoilla ole juurikaan merkitystä (ja jos on, niin ei ole mitään asiaa, mitä ei koulutuksella ja arvokasvatuksella ratkaista). Jos maahanmuuttajataustaisten yliedustus seksuaalirikostilastoissa ollaan valmiita tunnustamaan, miksi maahanmuuton valikoitumismekanismeja ei tarkastella yhtä vakavasti kuin taksialan sääntelyä? Taksiuudistus selittää, miksi tietyille ihmisille avautuu pääsy taksinkuljettajaksi. Tämä ei kuitenkaan yksin selitä, miksi juuri tietyn taustan omaavat ovat yliedustettuina rikostilastoissa.

Sama järjestys, joka ei ole kyennyt rajoittamaan menojen kasvua pian kahteenkymmeneen vuoteen, ei kykene uskottavasti sitoutumaan myöskään mihinkään "perustavanlaatuiseen linjaukseen". Syynä ei tietenkään ole tiedon puute, liian vähän vaihtoehtoja tai edes väärä verokanta. Hyvinvointivaltio ei nimittäin vain tuota palveluita, tasaa tuloja ja jaa resursseja uudelleen, vaan muuttaa vähitellen niitä käyttäytymisnormeja ja poliittisia mieltymyksiä, joiden varaan sen rahoitus on alun alkaen nojannut. Hallinnolla on kyky leikata menoja, mutta poliittisella järjestelmällä on kaikki syyt säilyttää ne (ja mielellään kasvattaa omaa saalistaan). Suomi voi näyttää ulkopuolisen silmin vakaalta vielä pitkään.

Miksi vuosikymmenten alijäämien jälkeenkin julkisen sektorin nykyinen laajuus näyttäytyy kaiken lähtökohtana? Suomen julkisen talouden ydinongelma ei ole vaihtoehtojen puute, vaan tilanne, jossa 1) menojen ("investointien") hyödyt ovat hyvin keskittyneitä, 2) kustannukset ovat hajautettuja ja 3) tulevien veronmaksajien edut ovat yhdentekeviä. Jonkun julkisen menon yhteiskunnallinen hyöty saattaa kadota ennen kuin sen puolustus heikkenee. Velkaantuminen on ennustettava lopputulos, koska varsinaista talouskasvua ei ole ollut pian kahteenkymmeneen vuoteen. Valtio on elänyt yli varojensa vuosikausia, mutta pääpaino on edelleen verotulojen kasvattamisessa ja etuuksien kasvun hidastamisessa. Valtio ei yksinkertaisesti kykene arvioimaan omia tehtäviä uudelleen. "Lähes jokaisella kululla on jokin poliittinen suojelija, ja tasapainotusideoiden tyrmäämisen koetaan tuovan enemmän ääniä kuin niiden kannattamisen."

Suomalainen taksi perustui vielä joskus siihen oletukseen, että entuudestaan tuntematon kuski on rehellinen ja ajaa perille turvallisesti. Markkinoilletulon ehtoja muutettiin ja riskijakauma muuttui samalla, mutta asiakkaiden käyttäytyminen ei muuttunut yhtä nopeasti. "HS:n aineistossa kaikki tekijät olivat maahanmuuttajataustaisia ja moni heistä tarvitsi tulkkia oikeudessa." Markkinasääntelyn muutos selittää ilmeisesti lähes täysin taksinkuljettajien seksuaalirikollisuuden kasvun, mutta ammattikunnan koostumus on lähinnä taustatietoa. Ensimmäinen on poliittisesti hyväksyttävä syy, mutta jälkimmäinen on spekulatiivinen tutkimuskysymys, jonka selvittäminen voi tuottaa epämiellyttäviä tuloksia. Nyt jää epäselväksi, kuinka paljon raiskausten kasvu selittyy taksiliikenteen kasvulla, kuljettajien valikoitumisella ja/tai valvonnan puutteilla. Se, miten maahanmuutto on vaikuttanut taksikuskien ammattikuntaan ja millaisista ryhmistä kuljettajat valikoituvat alalle, ei vaikuta kovin mielenkiintoiselta seikalta (koska se saattaisi olla puuttuva palanen). Kaikesta tästä huolimatta selitystä takseissa tehtyjen seksuaalirikosten kasvulle etsitään tietysti kilpailusta. Hallinnollisesti tämä on turvallinen valinta: aiempi sääntelymuutos aiheutti ikäviä lieveilmiöitä. Nyt tarvitaan vain uusi kierros sääntelyä ja mielellään lisää viranomaisia ja hallintoa. "Suomessa on perinteisesti vallinnut laaja luottamus aiemmin varsin säännellyn taksiliikenteen turvallisuuteen ja luotettavuuteen. Uudistuksessa sääntelyä poistettiin, ja taksilupien määrä kääntyi nopeaan kasvuun." Onko siis todella niin, että ihminen, joka päättää ajaa puolustuskyvyttömän naisen syrjäiseen paikkaan raiskatakseen hänet, ei vielä tiedä riittävästi kuljettajan oikeuksia ja velvollisuuksia? Ei tässä ole kyse tiedon puutteesta, vaan saalistuskäyttäytymisestä. Onneksi Suomi vastaa tilanteeseen 21 tunnin koulutuksella ja uusilla koekysymyksillä.